Rungon pystytysvaiheessa tuntui, että koko ajan tapahtui paljon ja nopeaan. Hetken kävi ajatus, että kohtahan tässä lämmitellään jo saunaa. Virhe. Vieläkään ei ole kiuas tontilla, vaikka puoli vuotta on pystytyksen jälkeen jo savotoitu. Sisätöiden osalta oppi on ollut jaksaa, jaksaa, painaa, painaa.
Kun runko oli pystyssä, asennettiin ikkunat paikoilleen. Työ oli onneksi ostettu mukaan pystytyssopimukseen. Ikkunat olivatkin kuvittelemaani isommat ja hommaan tarvittiin useampi mies, jotta raskaat ikkunat saatiin kohdilleen. Tämän jälkeen tilkittiin ikkunan pielet polyuretaanivaahdolla, ikkunoiden yläosat ekovillalla ja lopuksi vedettiin päälle vielä höyrynsulkuteippiä. Mieheni hoiti ikkunoiden tiivistykset itse kuten myös ulkopuoliset ikkunoiden puitteiden nikkaroinnit.
Tiivistykset kuntoon
Erityistä huomiota kiinnitimme siihen, että yläpohjaan ei jäisi rakoja ja siihen, että villaa ei pääsisi sisätiloihin ilmastoinnin mukana. Ilmanvaihtokanavat teetimme LVI-sopimukseen kuuluen ”Better Pipella”, jotta vältettäisiin niittien reiät ja mahdolliset raot ilmanvaihtoputkissa. Better Pipella kanavat ovat valmiiksi eristetyt. Kattoon tuli toimitukseen kuuluva Ekovillan ilmansulkupaperi ja sen jälkeen timpurimme tekivät koolaukset sisäkattoa varten.
Valut, villat ja väsy
Kun lattialämmitysputket oli asennettu lattiaan, päästiin valamaan lattiaa. Lattiavalun jälkeen asennettiin ilmansulkupaperi ja puhallettiin ekovilla yläpohjaan. Ehkä lattiavalu oli taas jotenkin konkreettinen vaihe, jolloin tuntui, että homma taasen eteni.
Syksy meni siinä, että mieheni heilui raksalla ja minä ajelin lapsia iltaisin harjoituksiin ja tein raksamiehelle evästä. Nythän tuo tuntuu ihan ”bygone” hommalta, mutta olihan siinä omat kuvionsa ja täytyy myöntää, että välillä vähän kyllä väsyttikin, ihan meitä molempia.
Tuija-aita kasvamaan
Jotta hommat eivät olisi loppuneet kesän lopulla, päätimme, että pihan tekoa edistetään ennen lumien tuloa. Tätä helpotti pitkä ja lämmin syksy. Halusimme nurmen kasvamaan ja tuija-aidan myöskin tulille. Onnistuimme saamaan tekijät etupihan asfaltointiin ja kivetys saatiin teetettyä sokkelin ympärille ja takaterassia kiertämään. Timpurimme nikkaroi meille hienot portaat ja me puolestaan raijasimme lautoja kerran jos toisenkin hänelle sopivasti sirkkelin ulottuville.
Raksahommissa olen itse kunnostautunut kahdessa hommassa, eli lautojen kantamisessa ja hirsien pintakäsittelyssä. Toki siivousta olen käynyt myös välillä iltaisin tekemässä. Senkin on enimmäkseen mieheni hoitanut.
Pintoja pohtimassa
Pinnat, nehän ne kiinnostavat eniten meitä naisia ja niitä on kyllä pohdittu, selattu somessa ja silitelty kaupoissa jo paljon ennen kuin niiden valinnan aika on ollut käsillä. Ja silti, kun valinnan aika on, niin jännäksi menee ja kiirekin tulee, kun timpuri soittelee, että nyt sitä kattopaneelia tarvittaisiin.
Minä turvauduin jo edellisessä raksahankkeessa hyväksi havaittuun K-Raudan ilmaiseen värikonsultaatioon. Itse konsulttikin oli sama kuin edellisessä raksaprojektissa.
Teimme suunnitelman ideoideni pohjalta noin tunnissa, parissa. Itselläni oli aika selkeät sävelet valkoisesta yleisilmeestä, joka toistettaisiin pääasiassa väliseiniin ja paneelikattoon. Valkoisen sävyt ovatkin sitten ihan oma taiteenlajinsa, kun väliovet, keittiö, ikkunan puitteet ja terassien ovet ovat kaikki valkoisia ja kaikki vähän eri valkoisia, luonnollisesti. Luotin tässä ammattilaisen näkemykseen siitä, mitä valkoisia tulisi seiniin käyttää, jotta lopputulos olisi harmoninen, myös koepalojen vienti käsiteltyjen hirsien viereen antaa osviittaa yhteensopivuudesta.
Lopulta sitten joulukiireessä ja väsymyksessä onnistuin kuitenkin kelkkomaan neljä vääränsävyistä valkoista maalipönikkää raksalle, jonka jälkeen itkuakin vähän tirautettiin, ja sitten taas jatkettiin.
Maaliksi valitsimme allergiaperheen vaatimusten mukaiset tuotteet ja sainkin suosituksen K-Raudasta käyttää Cellon Feel-maalia. Hirsivahan koitin etsiä luonnonvahapohjaisena ja päädyin Osmo Coloriin. Siitäkin huolimatta vedin kaikki hirren pintakäsittelyt kunnollinen hengitysmaski kasvoillani.
Eri vahan sävyjä olin kokeillut lukuisia ennen lopullista vaha- ja värivalintaa. Tässä kohdassa viimeistään huomasimme, että puulla on ihan oma sielunelämänsä. Hirsi, joka on hetken nautiskellut auringonvalosta ilman suojausta, näyttääkin hieman erilaiselta samalla vahakäsittelyllä kuin pakasta vedetty kuusipaneeli. Jos sävyistä on todella tarkka, tässä kohdassa on oltava skarppina ja suojattava kehikon sisus heti, kun se on pystytetty. Toinen vaihtoehto on hioa pinta ennen käsittelyä.
Kohti uutta kotia
Ehkä tässä vaiheessa, kun sisäseinät ovat pystyssä ja maalattuna, alkaa tuntua, että tällä projektillahan on päätöspiste. Siellä se häämöttää, muutaman saunanlauteen ja lattiaparketin asennuksen päässä. Jos kaikki menee kuin elokuvissa, ensi kesänä vietetään Kultsin tupareita. Jos ei ensi kesänä, niin sitten jonain muuna kesänä. Mutta tulossa ne on, ihan varmasti.
Taija
Perhe rakentaa Kuusamo Hirsitalojen modernia hirsitaloa Keski-Suomeen omien suunnitelmien pohjalta. Blogikirjoituksia ilmestyy rakentamisen eri vaiheista. Voit seurata rakentamista myös Instagramissa.
